Kakstuhattakuustoista. Hurjaa. Kyllä se välillä vähän hirvittää miten aika rientääkin. Tuntuu että nykyisin aika yksinkertaisesti kuluu nopeammin. Lapsena sitä ei niin osannut ajatella, elämä kun tuntui kovin erilaiselta. Nykyisin vuodet vierii ja välillä tuntuu että oma elämä se vaan jaksaa jauhaa paikallaan.
Uuden vuoden kynnyksellä haluaisin jälleen jotenkin vakavoitua ja löytää sen välillä kadoksissa olevan periksiantamattomuuden jonka avulla tämä vuosi voisi olla erilainen. En halua löytää itseäni samasta pisteestä vuoden päästä, jonkun täytyy siis silloin muuttua. Täytyy tehdä uusia valintoja ja uskaltaa ottaa riskejä. Harva vuori on valloitettu omalta mukavuusalueelta käsin. Ja mä haluan uskaltaa olla rohkea, silloinkin kun en oo ihan varma miten kaikista nousuista ja laskuista selvitään.
Huomenna aion erottaa aikaa tehdäkseni selkeän tavoitteen tulevalle vuodelle. Kirjoitan mustaa valkoisella suunnitelman, jonka mukaan jatkan matkaa eteenpäin. Ihminen kun niin tarvitsee niitä suuntaviivoja ja päämääriä. Selkeitä säveliä elämän epämääräisen valintaviidakon keskellä. On uskallettava olla rohkea, päättäväinen ja pyrittävä eteenpäin suhtautuen pettymyksiin ja pelkoon epäonnistumisesta vähän kevyemmin. Ne vaan sattuu väistämättä kuulumaan tähän pakettiin. Elämä kun ei ketään taida kovinkaan helpolla päästää.
Its new year and the season for will´s and wont´s. Do´s and dont´s. Right now I think my life needs backbone more than a wishbone. And that´s exactly what Im choosing for this coming year.
Emilka
picture/Emilka Everywhere
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti