Tämän vuoden Juhannus vietettiin saaristossa, sadetta pidellen, paksujen vaatekerrosten alla. Vaikka satoi paljon ja oli kylmä (ja mulla välillä paha mieli) me nautittiin elämästä ja siitä ettei ole pakko yhtään millekään. Juhlapyhät ja paineet elää postikorttielämää. Kuitenkin se meri-ilmasto saa mut lähes poikkeuksetta tuntemaan että olen elossa ja just siellä missä pitääkin. Hullua että edellinen postaukseni tänne blogiin on viime vuoden lokakuussa kirjoitettu. Outoa kuinka nopeasti aika kuluu ja asioita tapahtuu. Aina välillä tekis mieli kuopata tämä blogi ja sitten taas toisinaan olen antamassa tälle tekohengitystä. Paljon on tänään sydämessä unelmia siitä missä haluaisin nähdä meidät esimerkiksi ensi vuonna tähän aikaan. Yksi parhaista elämäntaidoista olisi oppia elämään tässä hetkessä ja nauttimaan siitä, ilman että unohtaa unelmansa ja niiden tavoittelemisen. Niin kliseistä mutta niin totta.
Just give me a bonfire by the sea and my heart is singing.
Emilka
