After the storm

Siitä onkin vierähtänyt aikaa kun viimeksi päivitin blogia. Elämä on ollut aika myrskyisää viimeisten kuukausien aikana. Nää on niitä kausia joita ei oikein itse osaa selittää muille. Kausia, jolloin tulevaisuus näyttää synkältä ja tästä hetkestä nauttiminen tuntuu mahdottomalta. Toisten näkökulmasta näyttäisi että minä vaan ylireagoin.  Kasaa nyt ittes kun eihän sulla ole hätää, mutta oman sielunmaailman kaaos ja henkinen väsymys tuntuu saavan yliotteen vaikka kuinka taistelisi sitä vastaan. Negatiivisuus tuntuu voittavan positiivisuuden ja toivottomuus valtaa alaa nujertaen alleen toivon. Myrskyn keskellä on vaikeeta nähdä asioita selkeästi. Kai sitä vain koittaa viimeiseen asti pysytellä kasassa ja selvitä päivästä toiseen toivoen että jonain päivänä myrsky hellittää. 

Tuollaisissa tunnelmissa olin loppuvuodesta ja vielä muutama kuukausi sitten. Mutta onneksi monien kuukausien synkkyyden jälkeen tunnen, kuinka myrsky on laantumassa. Voimavarat palautuvat hiljalleen ja toivottomuuden sijaan on astunut Toivo valoisasta tulevaisuudesta. Uupumus on hellittämässä otettaan ja ensimmäiset auringonsäteet heijastelee pilvien raosta. Voin jälleen nähdä selkeämmin ja uskoa että paremmat päivät on alkaneet. Oma heikkous on vaihtunut sen ymmärtämiseen ettei mun täydykään jaksaa yksin. (Varsinkin)Silloin kun oon heikko, mua kannetaan.

Tänään taas tuntui siltä että olisi kiva elvyttää tämä nukkuva blogi taas hereille. Onkohan kukaan enää kuulolla?  

Emilka

picture/pinterest